Äitienpäivän lähestyminen pilkahti mieleeni viime hetkellä kun olin pakkailemassa (lue: ihmettelemässä) tavaroitani työhuoneella.
Kortti nyt ainakin piti tehdä itse. Onneksi pikakortin ainekset olivat valmiina:
- messuilta ostettu korttipohja ja kuori keväisen limen värisenä
- Kanadan reissulta Michael'sista löytyneistä kukkatarroja
- washi-teippiä
Tekstit tuli kirjoitettua vähän vauhdilla, joten eivät näin typografiaa rakastavan silmin näytä täysin edustuskelpoisilta. Mutta ei aina voi olla täydellinen, ja äiti tuskin sitä huomaa.
Muistin myös, ettei äidillä ole vielä nappikaulakorua. Pitäähän nappi-intoilijan äidillä olla sellainen! Ideointi alkoi valkoisista helmiäishohtoisista napeista, joita oli eniten. Väriksi lisäsin roosaa, ruskeaa, violettia sekä kultaan vivahtavia metalleja.
Käytin ensimmäistä kertaa myös sellaisia nappeja, joissa ei ole normaaleja 2-4 reikää päällä. Käytännössä pituussuunnassa napin läpi menevät reiät olivat ihan ok, vaikka niiden kanssa piti vähän kikkailla. Useissa "ankkurinapin" tyylisissä napeissa on takana vain yksi lenkki, ja ne jäävät vähän hassusti roikkumaan. Pitänee kehittää niille vielä oma kiinnitystekniikka.
Seuraavan kerran saakin näpertellä jo uudella Possulla, jee!